Ajettiin keskiviikkona 700km:n päivä, mukaan mahtui kiva yllätys..
Ensimmäinen kohde oli Sacramento ja Arskan päämajan taltiointi muistikortille. Terminaattorikuvernööriä ei valitettavasti näkynyt.
Matkaa jatkettiin savusumun seassa koti punapuu aluetta. Saavuttiin Avenue of the Giantsille missä ensimmäinen isompi punapuu oli valjastettu autoilijoiden hupikäyttöön 5 taalan korvausta vastaan. Pitihän se käydä ajamassa läpi, käkkylä meni heittämällä läpi. Puupuistossa maisema muuttui sitten mukavan jylhäksi. Puikulat ovat ihan nimensä mukaisia, todella jättiläisiä. Oli vaikeuksia saada kuvauskohteeksi valittuja mahtumaan laajakulmakamerasta huolimatta kuvaan. Jäi hieman ihmetyttämään miksi puita on vain tuolla alueella.. Puiston tie oli paikoin erittäin kapea, vain yhden auton mentävä. Ruuhkaa ei onneksi ollut ja muutamat vastaantulijat toimivat amerikkalaisen joustavasti.
Punapuualueelta jatkettiin king’s peak road vuoristotielle, kartalla näytti mukavan mutkikkaalta 50-60km pitkältä pätkältä. Homma toimikin hienosti n. 40km jonka jälkeen kartta käski kääntymään pienemmälle hiekkatielle. No tuossakohtaa ei vielä suomalainen säikähdä. Jatkettiin matkaa ja vastaan tuli muutamia isoja maastureita. Ajateltiin että ei amörikkalainen pienemmällä pärjää hiekalla. Tie sitten pieneni huomattavasti vajaan 10km ajon jälkeen ja vastaan alkoi tulla vuoristotieltä tuttuja kiharoita. Illan pimetessä homma alkoi muuttua jännäksi tien kavetessa auton levyiseksi ja vielä kun muutamien kiharoiden päässä puro oli vallannut mutkan, alettiin miettiä homman järkevyyttä. Ei pidä myöskään unohtaa jatkuvaa savupilvessä ajoa. Tiellä tuli vastaan myös metsäpalojen takia suljettuja leirialueita ja niiden kohdalla varoituksia karhuista. Tietä oli vastaikään raivattu, epäilimme syyksi paloautojen pääsyä alueelle. Loppupäässä vastaan tulikin muutama tankkiauto joten teoria voitaneen osittain todeta pitäneeksi. Päästiin loppujen lopuksi pätkä ”maasturillamme” läpi. Tuossa tuli jo pientä seikkailun tunnetta ja mukavaa vaihtelua suoriin asfalttibaanoihin. Varmasti yksi mieleen jäävimmistä pätkistä reissussa.
Tie loppui aivan ajatellun majapaikan läheisyyteen, Shelter Cove rannikolle joka kuuluu lost coast alueeseen joka on tuttu mm. rannalle ajautuvista valaista. Kello oli tuossa vaiheessa puoli yksitoista illalla ja majapaikan etsintä osottaitui hieman vaikeammaksi, varsinkin kun hylättiin ensimmäinen mahdollisuus hinnan vuoksi. Muut olivatkin sitten kiinni tai täysiä. Jouduttiin jatkamaan pimeässä vuoristossa sukkulointia 40km Redway kylään josta sitten löydettiin katto päänpäälle.
Tänään sitten ajetaan Kalifornian upeaa rantatie 1:stä San Franciscoon. Saatiin ensimmäiset kuvat juuri Tyynenmeren rannalta ja bongattiin myös tuhkaista metsää matkan varrella.
No comments:
Post a Comment