Viva Las Vegas

Ollaan pörrätty pari päivää nyt Vegasissa, perjantai meni stripillä
kävellessä eri kasinoita ja kauppakeskuksia ihmetellen. Olo on
käytännössä kuin 10x ruotsinlaivoilla olisi.

Lauantaina käytiin outlet kauppakeskuksessa, missä siis on eri
merkkien tehtaanmyymälöitä pilvinpimein. Ei ehditty edes altaalle kun
tultiin niin myöhään takaisin shoppailemasta, piti alkaa valmistautua
Cirque du soleiliin. Ihan katsottava sirkus/teatteri esitys varsin
upein lavarakentein. SItten pelailtiin omalla kasinolla jonkinaikaa,
taktiikkana lusmuilla sentin koneilla ja napsia ilmaisia drinkkejä. Ei
oikein toiminut täällä MGMässä, aika harvassa nuo tarjoilijat. Piti
myös black jackkiä pyöritellä, siinä sai pelata aika kauan 50 taalalla
vaikka minimipanos olikin kympin. Iltaa jatkettiiin MGM:n Studio 54lle
ja melko nopeasti Nykin Coyote Uglyyn, joista kojoottipaikka vei kyllä
selkeän niskalenkin. Ei ollut 54:n DJ kyllä ollekaan kartalla
levyjensä kanssa..

Tänään ei ole erikoista ohjelmaa, ainakin hotellilla käydään syömässä
kun se hintaan osittain sisältyy ja sitten altaalla on tarkoitus
kanssa käydä.

Kuvia

Tässä taas päivän kuvat. Nyt ollaan jo St. Georgessa. Motelli majoitus täällä on melko halpaa. 60 dollaria yöltä juuri uusitussa Super 8 motellissa, josta löytyy myös poreallas ja uima-allas.

Huomenna matka jatkuu kohti Vegasia. Matkalla olisi vielä tarkoitus käydä muutamassa luonnonpuistossa, jotka sattuvat mukavasti matkan varrelle. Kohteina ovat Snow Canyon, Valley of Fire ja Lake Mead.

Kanab

Täällä istutaan mukavasti ilmastoidussa Tina's Dinerissa ja odotellaan yhden matkalaisen veljen suosittelemia annoksia.

Pagesta lähdettiin todella monen mutkan ja parin tunnin edestakaisin ajelun jälkeen jatkamaan matkaa. Aluksi käytiin Glen Canyonin padolla, jonka toisella puolen on Lake Powell ja kaksisataa metriä alempana jatkuu Colorado joki kohti Grand Canyonia. Sieltä jatkettiin kohtaan, jossa Colorado tekee hevosenkengän muotoisen mutkan. Reunalle olikin hieman pitempi matka, mitä oletettiin. Siitä tuli noin 2 km kävely pehmeässä hiekassa ja tukahduttavassa kuumuudessa.

Tämän kaiken jälkeen ajeltiin vielä takaisin Pageen tankkaamaan, kun kukaan ei muistanut tehdä sitä aiemmin :)

Ruuan jälkeen jatketaan kohti Zionin luonnonpuistoa jatkamaan maisemien ihailua. (Joka alkaa jo kolmen päivän jälkeen hieman puuduttamaan. Aina löytyy edellistä upempia näkymiä...)

Vielä kuvat Sunset Craterilta

Hurjapäät

Grand Canyon

Tänään käytiin katsastamassa pari kohdetta, Sunset crater ja Grand Canyon. Oletimme että kraateri olisi ollut meteorin tekemä monttu, mutta se olikin noin vuonna 1040 purkautunut tulivuori. Alueella oli 2000m2 tuhkaa ja muutama laavavirta. Ei juurikaan itse saanut rahalle vastinetta (5e/naama), mutta muille tuhkan ihmettely kelpasi. Tulivuorelta oli sitten n. 250km matka kanjonille.

Grand Canyon on mahtava näky, Colorado joen kaivama ura on n. 1km syvä ja alue jonka se on itselleen vallanut valtava. Sanat eikä kuvat riitä kuvaamaan näkyä, se on nähtävä itse. Parhaiten mieleen jäi muistaakseni Grand view kohdalla tehty pieni kävely kanjonia alaspäin. Itse jäin melko ylös polulla, mutta kuitenkin riittävän kauaksi jotta ihmisten hölinät jäivät taakse ja eteen aukeni mahtava näkymä kanjonille. Jaska ja Pekka menivät vielä muutaman käännöksen pidemmälle melkoisen mielenkiintoista (lue pelottavaa) polkua. Kaiteista ei tietoakaan ja pudotusta polun reunalta satoja metrejä. Toinen mieleen jäänyt tapahtuma oli kun samalla kohtaa pari turistiä päätti mennä pomppimaan kielekkeelle jonka molemmin puolin oli pudotus kanjoniin. Hyppivät kuin vuorikauriit murikan päällä, kaikki katselijat tuomitsivat parin hurjapään temput hullun hommaksi.

Matka kanjonilta Pageen motelliin meni mahtavien kanjoni/aavikko/seinämä maisemien parissa melkein huomaamatta ajankulua. 

Ja paaaljon kuvia :)

Paaaljon nähtavyyksiä

Käytiin tänään katsomassa viisi eri kohdetta Arizonan ja Utahin alueella.
Ensimmäisenä käytiin reitille osuneessa inkkareiden luolastossa. Tuo bongattiin pelkästään kyltin perusteella ja extempore ajettiin parkkiin. Käveltiin puoli mailia kallioiden päällä ja päästiin katselemaan luolia joihin oli rakennettu asumuksia. Emme huomioineet tarkemmin minkä ikäisistä ja minkä intiaanien asumuksista oli kyse. Kävely oli melko lämmin, lämpöä oli jo ennen puoltapäivää 90F, joka on aika paljon.

Toisena tuli vastaan Natural bridges alue, jossa oli ihmeteltävänä kolme eri luonnon muovaamaa siltaa. Siltojen ympäri meni 15km autoreitti, josta oli sitten pääsy kävellen näköalapaikoille. Ensimmäisen sillan kohdalla käveltiin näköalareitti päähän asti ja lisäksi vielä käveltiin tai pitäisikö sanoa kiivettiin alas sillan alle. Oli aika raskas reissu rapakuntoisille, oli n. 1.5 tunnin kävely/kiipeily. Hommaa ei helpottanut 96F lämpötila Loput sillat käytiinkin sitten vain kuvaamassa lähimmältä kuvauspaikalta.

Seuraavaksi suunnattiin MExican Hatille ja reitti sinne osottautui erittäinkin upeaksi. Tultiin hurjan jyrkänteen reunalle melko ylläen, reitti oli suunniteltu vain kiemuraisen reitin perusteella. Näkymät olivat tähän asti upeimmat näkemämme ja asettaa Grand Canyonille melkoisen riman. Jyrkanteen reunalta aukesivat näkymät aavikolle silmien kantamattomiin. Kun saatiin kerättyä itsemme kasaan tuon jäljiltä, kurvailimme kapean hiekkatien alas ja ajoimme lähettyvilla olleelle Goose neck kanjonille/katselupaikalle. San Juan joki on kaivertanut itselleen mutkikkaan yli 1000 jalkaa syvän kanjonin, jolle katselupaikalta avautui komeat näköalat.

"Mexican Hat" eli hassusti tasapainossa oleva kivenjärkäle toisen päällä oli seuraava kohde. Siitä otettiin kuvat ja jatkettiin matkaa.

Hatun jälkeen kurvailtiin Monument Valleyhin joka lienee monille tuttu länkkäreiden vakiotaustana. Punaista aavikkoa, vuoristoa taustalla ja keskellä ei mitään korkeita pölkkyjä. Kuvat kertovat enemmän...

Motellin metsästys oli taas vaihteeksi riitävän haastavaa tarjonnan puutteen vuoksi. Ajatellulla alueella Tuba Cityssä oli kolme motellia joista kaksi olisi kelvannut asutettaviksi, molemmat olivat täynnä. seuraava motelli oli 30km päässä ja sekin oli täysi. Neljäs 15km tuosta eteenpäin sitten tärppäsi ja aikainen motellille tulo jäi haaveeksi. Myöskään internet mahdollisuutta ei ollut. Mainittakoon tässä että todella usea motelli tarjoaa ilmaisen wlan yhteyden asiakkaiden käyttöön.

Valitettavasti ei saada live paikannusta eikä kuvia laitettua toistaiseksi, parissa edellisessa ei ole ollut WLANia käytettävissä ja boos mobile liittymä aukenee seuraavaksi vasta Las Vegasin lähettyvillä, minne saavumme perjantaina.

Ajopäivä, preeriaa ja vuoristoa

Ajettiin tänään reilut 900km, joten päivään ei mahtunut mitään kovin ihmeellistä. Rocky mountainsin alkumetreillä ajaminen oli mukavaa vaihtelua tylsiin highwayhin ja interstateihin. Vuoriston kiemuraisilla teillä kun sai ajaa jopa 60mph. Käytiin parhaimmillaan yli 3200 metrissä, edes alppien passeissa ei pääse kuin 2500 metriin. Rio Grande tuli ylitettyä komean kanjonin kohdalla, maisemat olivat komeat enteillen Grand Canyonia. Kanjonin kohdalla myöskin tuuli oli varsin kovaa. Taosissa nähtiin toinen turistirysä, jonkin sortin inkkarileiri, paikkakunnalla olisi ollut 1400 luvulta asti asutettu intiaanikylä, mutta se oli ehtinyt juuri mennä kiinni nenän edestä. Ei kyllä muutenkaan oltaisi käyty katsastamassa se kuin ulkoisesti.

Ajettiin illaksi Coloradon Durangoon joka osottaitui jenkkien hyvittelupaikaksi. Majapaikan löytäminen tuosta syystä oli melko hankalaa. Normaalisti katto on löydetty pään päälle yhdellä kyselyllä, tällä kertaa seitsämäs kerta toden sanoi. Käytiin kaupunkiin tulon jälkeen tutustumassa paikkoihin pienellä kierroksella.

katveessa

ollaan boostmobilen verkon kantamattomissa, joten sijainti ei päivity reaaliajassa.

Lebanon-Tulsa-Woodward

Oli sitten ajopäivä tänään, reilut 700km tuli ajoa huolimatta reilun kolmen tunnin stopista Tulsassa. Vietiin vaatteet pesulaan ja täti tahtoi pitää rytkyjä hallussa kolmisen tuntia. Käytiin sillävälin Tulsan Promenade moolissa ja saatiin aika (ja rahaa) menemään helposti. Pyykeistä sen verran että kolmen kaverin kahdenviikon pyykit erikseen pestynä kustansi huimat 11$! Pyykit oli lisäksi viikattu siististi muovikasseihin.









Maisemissa tapahtui myös muutos n. 100km matkalla, maaseutu/metsä alkoi muuttua preeriaksi ja lännenfilmeistä tutuiksi nyppylöiksi.



Huomenna sitten yhtämielenkiintoinen päivä yli 900km siirtymällä. Käkkylällä kelpaa toki ajella ja vielä paremmin istua kyydissä herraosastolla ;) (Ollaan tosin yhtämieltä että kokonaisuutena aikaisempi auto oli parempi :|)

Voi jessus.

Päivän kuvat

St Louis Blues

Päivä aloiteltiin ajamalla Springfieldiin joka Simpsonmaisesta nimestä huolimatta on Abe Lincolnin kotipaikka. Emme kuitenkaan poikenneet missään Aben nimikkopaikassa vaan ajoimme kylän (110000 as.) läpi.

Käytiin Pyhän Luuisin kaupungissa Eero Elielinpoika Saarisen suunnittelemassa kaaressa kuikuilemassa maisemia. Monumentti on ripausta vajaa 200m korkea ja huipulle mentiin huvipuistosuunnittelijoiden keksimällä vaunulla johon mahtui nippanappa 5 henkeä. Vaunuja oli itseasiassa 7 peräkkäin / nousu ja molemminpuolin kaarta pääsi nousemaan huipulle. Huipulle pääsee myös n. 1100 rappusta pitkin, tosin ne eivät olleet yleisön käytössä. Huipulla oli hirmuinen ryysis, melkein kyynärpäätaktiikalla joutui ikkunalle raivaamaan tien.

St. Louisista etsimme myös moolin jossa kävimme shoppaamassa. Kaikki löysivät rahoilleen vastinetta alennusmyynnistä. Shoppailukierros loppui lyhyeen kun keksimme itsellemme kiireen Meramec luolastoon.

Luolasto oli perustippukivimallia, sisältäen maailman suurimpiin lukeutuneen alemman tippukivimurikan, kierros kesti tunnin verran, opastuksesta ei meinannut saada selvää, oppaalla oli melkoinen ässävika. Luolan yksi erikoisuus oli myös toimimaton maan pyörimistä esitävä heiluri, samanlainen toimiva löytyy heurekasta.

Nyt ollaan motellissa Lebanonissa.

Chicago

Tämä päivä vietettiin tutustuen Chicagon nähtävyyksiin. Aloitimme
kiertueen ajelemalla ympäriinsä keskustaa ja katsellen ylös :)







Pysäköintipaikan löydyttyä Union Station vierestä lähdimme jalan kohti
Sears Toweria.







Sää oli hyvä ja tornista oli mahtavat näkymät joka puolelle kaupunkia.

Tämän jälkeen ajoimme autolla ostoskadulle ja taas pysäköintipaikan
metsästykseen vierähti tovi. Pysäköinti hallelleissa oli melko
tyyristä; 25 taalaa vajaasta kahdesta tunnista.

Seuraavana vuorossa oli Lincoln Park Zoo. Eläinpuistossa oli hieman
erilaista nähtävää kuin Korkeasaaressa. Näimme mm. gorilloita,
simpansseja, jääkarhuja, leijonia, Black Rhinon (suomeksi ??),
kameleita, puuman jne. Puisto oli ilmainen, joka oli melko yllättävää.

Kaupungista ulosajo kohti Midwayn lentokenttää kesti toista tuntia.
Lentokentältä etsimme monen mutkan kautta Nationalin toimiston ja
luovuimme mukavasta ja tutuksi tulleesta menopelistämme.

Nyt alla on sitten tuliterä punainen Cadillac DTS :)

Vaihto sujui ilman mitään vaikeuksia. Ilmoitimme, että emme olleet
tyytyväisiä edelliseen autoon, ja haluamme paremman auton. Ainoa
Cadillac, joka oli vapaana, on nyt meillä ajossa :)

Saavuimme juuri Joliettiin ja näimme ajoreitillä ensimmäiset Historic
Route 66 kyltit!
Sitä pyrimme seuraamaan mahdollisimman hyvin matkalla kohti etelää ja Amarilloa.

Cedar Point, kuvat