Paaaljon nähtavyyksiä

Käytiin tänään katsomassa viisi eri kohdetta Arizonan ja Utahin alueella.
Ensimmäisenä käytiin reitille osuneessa inkkareiden luolastossa. Tuo bongattiin pelkästään kyltin perusteella ja extempore ajettiin parkkiin. Käveltiin puoli mailia kallioiden päällä ja päästiin katselemaan luolia joihin oli rakennettu asumuksia. Emme huomioineet tarkemmin minkä ikäisistä ja minkä intiaanien asumuksista oli kyse. Kävely oli melko lämmin, lämpöä oli jo ennen puoltapäivää 90F, joka on aika paljon.

Toisena tuli vastaan Natural bridges alue, jossa oli ihmeteltävänä kolme eri luonnon muovaamaa siltaa. Siltojen ympäri meni 15km autoreitti, josta oli sitten pääsy kävellen näköalapaikoille. Ensimmäisen sillan kohdalla käveltiin näköalareitti päähän asti ja lisäksi vielä käveltiin tai pitäisikö sanoa kiivettiin alas sillan alle. Oli aika raskas reissu rapakuntoisille, oli n. 1.5 tunnin kävely/kiipeily. Hommaa ei helpottanut 96F lämpötila Loput sillat käytiinkin sitten vain kuvaamassa lähimmältä kuvauspaikalta.

Seuraavaksi suunnattiin MExican Hatille ja reitti sinne osottautui erittäinkin upeaksi. Tultiin hurjan jyrkänteen reunalle melko ylläen, reitti oli suunniteltu vain kiemuraisen reitin perusteella. Näkymät olivat tähän asti upeimmat näkemämme ja asettaa Grand Canyonille melkoisen riman. Jyrkanteen reunalta aukesivat näkymät aavikolle silmien kantamattomiin. Kun saatiin kerättyä itsemme kasaan tuon jäljiltä, kurvailimme kapean hiekkatien alas ja ajoimme lähettyvilla olleelle Goose neck kanjonille/katselupaikalle. San Juan joki on kaivertanut itselleen mutkikkaan yli 1000 jalkaa syvän kanjonin, jolle katselupaikalta avautui komeat näköalat.

"Mexican Hat" eli hassusti tasapainossa oleva kivenjärkäle toisen päällä oli seuraava kohde. Siitä otettiin kuvat ja jatkettiin matkaa.

Hatun jälkeen kurvailtiin Monument Valleyhin joka lienee monille tuttu länkkäreiden vakiotaustana. Punaista aavikkoa, vuoristoa taustalla ja keskellä ei mitään korkeita pölkkyjä. Kuvat kertovat enemmän...

Motellin metsästys oli taas vaihteeksi riitävän haastavaa tarjonnan puutteen vuoksi. Ajatellulla alueella Tuba Cityssä oli kolme motellia joista kaksi olisi kelvannut asutettaviksi, molemmat olivat täynnä. seuraava motelli oli 30km päässä ja sekin oli täysi. Neljäs 15km tuosta eteenpäin sitten tärppäsi ja aikainen motellille tulo jäi haaveeksi. Myöskään internet mahdollisuutta ei ollut. Mainittakoon tässä että todella usea motelli tarjoaa ilmaisen wlan yhteyden asiakkaiden käyttöön.

Valitettavasti ei saada live paikannusta eikä kuvia laitettua toistaiseksi, parissa edellisessa ei ole ollut WLANia käytettävissä ja boos mobile liittymä aukenee seuraavaksi vasta Las Vegasin lähettyvillä, minne saavumme perjantaina.

Ajopäivä, preeriaa ja vuoristoa

Ajettiin tänään reilut 900km, joten päivään ei mahtunut mitään kovin ihmeellistä. Rocky mountainsin alkumetreillä ajaminen oli mukavaa vaihtelua tylsiin highwayhin ja interstateihin. Vuoriston kiemuraisilla teillä kun sai ajaa jopa 60mph. Käytiin parhaimmillaan yli 3200 metrissä, edes alppien passeissa ei pääse kuin 2500 metriin. Rio Grande tuli ylitettyä komean kanjonin kohdalla, maisemat olivat komeat enteillen Grand Canyonia. Kanjonin kohdalla myöskin tuuli oli varsin kovaa. Taosissa nähtiin toinen turistirysä, jonkin sortin inkkarileiri, paikkakunnalla olisi ollut 1400 luvulta asti asutettu intiaanikylä, mutta se oli ehtinyt juuri mennä kiinni nenän edestä. Ei kyllä muutenkaan oltaisi käyty katsastamassa se kuin ulkoisesti.

Ajettiin illaksi Coloradon Durangoon joka osottaitui jenkkien hyvittelupaikaksi. Majapaikan löytäminen tuosta syystä oli melko hankalaa. Normaalisti katto on löydetty pään päälle yhdellä kyselyllä, tällä kertaa seitsämäs kerta toden sanoi. Käytiin kaupunkiin tulon jälkeen tutustumassa paikkoihin pienellä kierroksella.

katveessa

ollaan boostmobilen verkon kantamattomissa, joten sijainti ei päivity reaaliajassa.

Lebanon-Tulsa-Woodward

Oli sitten ajopäivä tänään, reilut 700km tuli ajoa huolimatta reilun kolmen tunnin stopista Tulsassa. Vietiin vaatteet pesulaan ja täti tahtoi pitää rytkyjä hallussa kolmisen tuntia. Käytiin sillävälin Tulsan Promenade moolissa ja saatiin aika (ja rahaa) menemään helposti. Pyykeistä sen verran että kolmen kaverin kahdenviikon pyykit erikseen pestynä kustansi huimat 11$! Pyykit oli lisäksi viikattu siististi muovikasseihin.









Maisemissa tapahtui myös muutos n. 100km matkalla, maaseutu/metsä alkoi muuttua preeriaksi ja lännenfilmeistä tutuiksi nyppylöiksi.



Huomenna sitten yhtämielenkiintoinen päivä yli 900km siirtymällä. Käkkylällä kelpaa toki ajella ja vielä paremmin istua kyydissä herraosastolla ;) (Ollaan tosin yhtämieltä että kokonaisuutena aikaisempi auto oli parempi :|)

Voi jessus.

Päivän kuvat

St Louis Blues

Päivä aloiteltiin ajamalla Springfieldiin joka Simpsonmaisesta nimestä huolimatta on Abe Lincolnin kotipaikka. Emme kuitenkaan poikenneet missään Aben nimikkopaikassa vaan ajoimme kylän (110000 as.) läpi.

Käytiin Pyhän Luuisin kaupungissa Eero Elielinpoika Saarisen suunnittelemassa kaaressa kuikuilemassa maisemia. Monumentti on ripausta vajaa 200m korkea ja huipulle mentiin huvipuistosuunnittelijoiden keksimällä vaunulla johon mahtui nippanappa 5 henkeä. Vaunuja oli itseasiassa 7 peräkkäin / nousu ja molemminpuolin kaarta pääsi nousemaan huipulle. Huipulle pääsee myös n. 1100 rappusta pitkin, tosin ne eivät olleet yleisön käytössä. Huipulla oli hirmuinen ryysis, melkein kyynärpäätaktiikalla joutui ikkunalle raivaamaan tien.

St. Louisista etsimme myös moolin jossa kävimme shoppaamassa. Kaikki löysivät rahoilleen vastinetta alennusmyynnistä. Shoppailukierros loppui lyhyeen kun keksimme itsellemme kiireen Meramec luolastoon.

Luolasto oli perustippukivimallia, sisältäen maailman suurimpiin lukeutuneen alemman tippukivimurikan, kierros kesti tunnin verran, opastuksesta ei meinannut saada selvää, oppaalla oli melkoinen ässävika. Luolan yksi erikoisuus oli myös toimimaton maan pyörimistä esitävä heiluri, samanlainen toimiva löytyy heurekasta.

Nyt ollaan motellissa Lebanonissa.